Joka kahdeksas nainen

Perjantai eli jälkitarkastupäivä koitti reilun kahden viikon kärsimättömän odottelun jälkeen. Vihdoin ja viimein kuulisin millainen hoitopolku mulla olisi edessä ja milloin sädehoidot alkaisivat. Päätin, että matkaan olisi hyvä lähteä ajoissa, sillä kaupunki saattaisi olla hieman sekaisin EU-kokousten aiheuttamien liikennejärjestelyiden vuoksi. En tiedä mitä aamulla oikein sähläsin, mutta armoton kiire siinä tuli. Hikisenä ilmoittauduin vastaanotossa kolme minuuttia ennen mulle varattua aikaa. En ehtinyt kuin istahtaa odotustilan tuolille, kun hoitaja tuli hakemaan minut toimenpidehuoneeseen. Toinen mut leikanneista lääkäreistä tarkisti ensimmäiseksi leikkaushaavat, ja hip hei, ne olivat parantuneet tosi hyvin! Mitä nyt muutama tikin pää oli jäänyt sulamatta, ja nämä törröttävät langanpätkät poistettiin. Haavojen tsekkauksen jälkeen pääsimme vihdoin patologin tulosten pariin. Kasvaimet olivat kooltaan 12 mm ja 19 mm, ja ne oli nyt saatu pois. Leikkauksessa otetaan aina pois myös ...

Täytyy myöntää, että hieman hirvitti leikkauksen jälkeisenä aamuna tehdessäni jumppaliikkeitä ensimmäistä kertaa. Tai jumppaliikkeet on aika vahva termi käsien nostelulle ylös ja sivulle, niskan ja selän taakse. Mutta ei auttanut itku markkinoilla. Äärimmäisen, melkein jopa hysteerisen varovasti tein fysioterapeutin määräämät liikkeet. Ja nämä olisi tehtävä aamuin illoin seuravan kahden viikon ajan. Toipumisen edesauttamiseksi suositellaan kevyen liikunnan aloittamista mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen. Toki huomioiden oma kunto ja jaksaminen. Niinpä aamun jumppaliikkeiden jälkeen suuntasinkin ensimmäiselle kävelylle. Tai lähinnä mun köpöttely muistutti kävelyä vain etäisesti. Mutta hei, eikö sitä sanota ettei se matka, vaan se vauhti. Olen pyrkinyt käymään sairaslomani aikana kävelyllä vähintään kerran päivässä, joskus intouduin liikkeelle jopa kahdesti päivässä. Pikku hiljaa olen lisännyt matkan pituutta ja olen vähitellen päässyt tavanomaisien koiranulkoilutuslenkkie...

TÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA! Huoltoaseman peliautomaatista kilahti päävoitto, ja koneesta tulvivien kolikoiden määrä oli aivan valtava. Onneksi mukanani oli iso kauppakori, jonne sain otettua hyvin talteen tuon 100 000 euron voittosumman. Kolikkoakaan ei maahan tippunut. Kori kädessä kävelin autolle, ja olin todella onnellinen. Näillä voittorahoilla saisin maksettua kaikki velat pois. Autuas tunne ei kestänyt kauan, sillä joku tuntematon ukko kävi koriini kiinni ja yritti ryöstää mut. Alkoi armoton taisto, sillä periksi en perhana vieköön suostunut antamaan! Tovi siinä väännettiin ja revittiin toisiamme, kunnes äijä osui nyrkillään poskeeni. Voi prkl, että isku sattui. Kello ei ollut lyönyt vielä viittäkään, kun säpsähdin hereille. Se olisi sitten leikkauspäivä. No, ainakin päivä alkoi vauhdikkaasti. Aamiaiseksi en saanut nauttia kuin kupin mustaa kahvia, jonka jälkeen suihkun kautta matkaan. Kirralla olimmekin jo hyvissä ajoin, mutta siitä huolimatta en ollut ensimmäinen. Ruuhkaa oli h...

Äitini oli auttamassa meitä leikkausta edeltävän viikon. Tiistaiaamuna heitin hänet ja koiran Pasilan asemalle. Koiruus olisi nauttimassa loppukesästä ja ykkösluokan hoivasta Pohjanmaan lakeuksilla aina siihen saakka, kunnes leikkaushaavat olisivat kunnolla parantuneet. Äiteelle vielä kerran iso kiitos kaikesta avusta! 💕 Mieheni heitti minut hyvissä ajoin Meilahden Isotooppiyksikköön, joka sijaitsee Syöpätautien klinikalla. Nyt olisi vuorossa vartijaimusolmukkeiden merkkiaineen pistokset sekä gammakuvaus. Näitä kuvia tarvitaan seuraavana päivänä, sillä ne vartijaimusolmukkeet, jonne varjoaine on kulkeutunut, leikataan myös pois. Niistä patologi sitten tutkii onko tämä syöpäpirulainen levinnyt muualle.  Isotooppiyksikkö sijaitsee Meilahdessa. Panikoin ja jännitin etukäteen tätä klinikkakäyntiä jostain syystä erityisen paljon. Aivan turhaan, sillä pistäminen ei tuntunut yhtään miltään - tuskin edes huomasin niitä. Hoitajan mukaan tässä on tosin suuria eroja, sillä j...

Niin myös mun paskin kesäloma ever! Tai tuo oli ensimmäinen ajatus mikä mielessäni oli loman lähetessä loppuaan. Hetken pohdittuani tajusin, ettei se nyt ihan noinkaan ole. Kesälomaani 2019 mahtui myös hyviä hetkiä. Festareiden lisäksi ehdin lomalla nauttia uimisesta, ulkoilusta, tavata ystäviä sekä tehdä asioita, joita en ole koskaan aiemmin tehnyt.  Ja rehellisyyden nimissä, nuo asiat olisivat todennäköisesti jääneet tekemättäkin, jos syöpäprkl ei olisi iskenyt kesken kaiken. Ystäväni järjesti meille nimittäin kuvassession Pasilaan, jossa vietimme hulvattoman hauskat pari tuntia. Kuvaajana oli Jukka, meidän ikioma  Senior Advisor . Jukkaa voin kiittää siitä, että kiinnostukseni ja suhtautumiseni kaiken maailman teknisiin sovelluksiin ja härpäkkeisiin on mutkaton. Kun ne ottaa haltuun, on elo huomattavasti helpompaa 😉 Tässä  pokka alkaa jo repeillä. Ja tässä jo repesi. Vaikka tämä kesä ei ollutkaan viime vuoden kaltainen hellekesä, uimassa tuli käytyä ko...

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja mun matka etenee vauhdikkaasti. Takana on nyt reilut kolme viikkoa syöpäpotilaana. Osui ja uppos, joten ostin. Maukasta oli! Elokuun ensimmäisenä päivänä suuntasin askeleeni jälleen kohti Kasarmikatua ja Kirurgista sairaalaa. Tämän klinikkakäynnin aikana lääkäri merkitsisi syöpäpesäkkeet radioaktiivisilla jyvillä. Näiden merkkien perusteella leikkaava kirurgi osaisi sitten aikanaan tähdätä oikeaan osoitteeseen. Tällä kertaa olin matkassa yksin. Istuessani Keskusröntgenin aulassa odottamassa vuoroani, viereeni istahti vanhempi nainen. Hänen seurassaan aika kului vauhdikkaasti; rouva kertoi varsin värikkäin sanakääntein muun muassa kuinka hän oli pelastanut lapsuudessaan luokkatoverinsa hukkumiselta. Vasta rantaan (ei sentään vastarantaan) päästyään hän oli muistanut olleensa uimataidoton. Hengenpelastusmitalin sijaan hän sai kiitokseksi suklaarasian, mikä oli häntä nuorena tyttönä miellyttänyt mitalia enemmän. Nyt rouva tosin tuntui olevan täst...

Heräsin keskiviikkona puhelimen värinään. Unenpöpperössä tuijotin hetken soittajan numeroa. Pomppasin kärppänä sängystä ylös, sillä numero näytti HUSin numerolta. Ja oikeassa olin. Soittaja oli rintasyöpähoitaja, joka heti puhelun alussa pahoitteli kohdalleni osunutta lähetesekoilua. Mutta nyt asiani laitettaisiin kuntoon! Hänellä oli minulle aika ensimmäiseen klinikkakäyntiin, ja se olisi heti huomenna torstaina. Itkuhan siinä puhelun lopussa tuli; vihdoin olisin hoitopolulla. Tiistain epätoivo vaihtui kuin salamaniskusta helpottuneeseen fiilikseen. Sovimme ystäväni kanssa, että hän lähtee mukaani klinikalle. Teimme treffit torstaiaamuksi Rautatieasemalle, josta lähdimme rinta rinnan (heh, heh) kohti Kasarmikadulla sijaitsevaa Kirurgista sairaalaa. Täällä ollaan! Ilmoittautumisen yhteydessä varmistin vielä, ettei tiedoissani ole missään mainintaa Tuusula. Ei kuulemma ollut, joten ehkä jatkossa paperit löytävät tiensä oikeaan paikkaan ilman perään soittamista. Es...

Festarit ja viikonloppu takana. Uusi viikko edessä. Lähetteen eteenpäin laittamisesta on kulunut viikko eikä mitään tarkempaa tietoa tilanteestani ole kuulunut. Nettisivujen mukaan soitto HUSilta olisi pitänyt tulla parin päivän sisään lähetteen saapumisesta. Tämän vuoksi pidinkin puhelintani suorastaan liimattuna käteeni koko edellisen viikon. Soittoa ei koskaan kuulunut, joten maanantaina odottelin malttamattomana postin tuloa. Turhaan, sillä postilaatikkoon tuli vain mainospostia. Ei muuta kuin nettiin etsimään puhelinnumeroa, josta voisin kysyä missä lähetteeni kanssa mennään. Kesälomien vuoksi lähetetiedustelun soittoaika oli arkisin klo 13-14, joten olin autuaasti myöhässä. Muistutus kännykkään seuraavalle päivälle, sillä pikkusen alkoi jo ahdistamaan tilanne ja tietämättömyys tulevasta. Heti kolmenkymmenenkahden soittoyrityksen jälkeen pääsin läpi lähetetiedusteluun kuullakseni ettei tiedoillani löytynyt heiltä mitään merkintää. Eli lähete ei ollut saapunut perille. Siinä va...