Siirry pääsisältöön

Miksei mitään kuulu?

Festarit ja viikonloppu takana. Uusi viikko edessä. Lähetteen eteenpäin laittamisesta on kulunut viikko eikä mitään tarkempaa tietoa tilanteestani ole kuulunut. Nettisivujen mukaan soitto HUSilta olisi pitänyt tulla parin päivän sisään lähetteen saapumisesta. Tämän vuoksi pidinkin puhelintani suorastaan liimattuna käteeni koko edellisen viikon.

Soittoa ei koskaan kuulunut, joten maanantaina odottelin malttamattomana postin tuloa. Turhaan, sillä postilaatikkoon tuli vain mainospostia. Ei muuta kuin nettiin etsimään puhelinnumeroa, josta voisin kysyä missä lähetteeni kanssa mennään. Kesälomien vuoksi lähetetiedustelun soittoaika oli arkisin klo 13-14, joten olin autuaasti myöhässä. Muistutus kännykkään seuraavalle päivälle, sillä pikkusen alkoi jo ahdistamaan tilanne ja tietämättömyys tulevasta.

Heti kolmenkymmenenkahden soittoyrityksen jälkeen pääsin läpi lähetetiedusteluun kuullakseni ettei tiedoillani löytynyt heiltä mitään merkintää. Eli lähete ei ollut saapunut perille. Siinä vaiheessa alkoivat käyrät nousemaan punaiselle eli Kodak-moment alkoi olemaan lähellä!

Virkailija varmisti vielä kertaalleen henkilötunnukseni ja hetken naputeltuaan hän ilmotti, että lähetteeni on mennyt heidän sijaan Hyvinkään sairaalaan. Siis WTF!!?? Hän neuvoi soittamaan lähettävälle taholle ja selvittämään sieltä mitä on tapahtunut.

Soittaessani työterveyshuoltoon tiesin jo, että lähetteeni kirjoittanut lääkäri oli kesälomalla. Olin valmiiksi jokseenkin*ttuuntunut. Vuodatukseni jälkeen erittäin ystävällinen ja tilanteeseeni todella empaattisesti suhtautunut asiakasneuvoja lupasi selvittää asian ja soittaa takaisin heti, kun tietää asiastani enemmän.

Eikä siinä kauan mennyt, kun soitto Aavasta tuli. Tapaukseni oli nyt siirretty toiselle lääkärille, joka tekisi uuden lähetteen vielä samana päivänä. Soitin samantien takaisin Syöpäklinikan lähetetiedusteluun ja kerroin, että uusi lähete pistetään eteenpäin vielä tänään.

Samaan hengenvetoon tiedustelin kuinka kauan kestää, että homma lähtee HUSilla etenemään? Kuulemma päivä tai kaksi menee ennen kuin tietoni näkyvät heillä järjestelmässä. Tästä menisi vielä toiset pari päivää, että lääkäri katsoo lähetteen ja patologin lausunnon. Ensi viikolla voisin odotella tietoa hoitopolustani. Voihan vattu! Se olisi taas yksi piinaviikko edessä...

Lisätietoa odotellessa oli aikaa kuvailla ja ihalla oman puutarhan auringonkukkia.

Lääkäri, jolle tapaukseni oli siirretty, soitti vielä tiistai-iltapäivällä takaisin. Hän kertoi laittavansa lähetteen samantien eteenpäin. Tässä yhteydessä selvisi, että tietoihini oli jäänyt kotikunnaksi Tuusula. Ei tosin hajuakaan mihin tietoihini, minne ja miksi.

Kommentit

  1. Itselläni oli myös alussa vähän kommelluksia, mutta alun haparoinnin jälkeen kaikki sujui hyvin ja vauhdilla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viisi vuotta ja matka jatkuu

Viisi vuotta. Huh huh. Lähes päivälleen viisi vuotta on vierähtänyt tämän blogin ensimmäisestä kirjoituksestani ja rintasyöpämatkani aloituksesta. Hämärästi muistan miettineeni tätä hetkeä ja leikitellyt ajatuksella miltä minusta mahtaisi tuntua, kun viiden vuoden seuranta ja viimeinen kontrolli olisivat ohi. Enää ei tarvitse leikitellä tai kuvitella, sillä tämä hetki on nyt käsillä ja todellista. 5-vuotiskontrolliin kuuluva mammografia oli 1.7. ja sen jälkeen taas löysässä hirressä roikkumista noin viikon verran. Aina yhtä jännittävän ja tuskaisenkin odotuksen jälkeen Maisaan kilahti tulokset: ne olivat puhtaat. Kuvissa ei ollut mitään syöpään viittaavaa, jee!  Syöpädiagnoosin kuulemisesta tuli kuluneeksi tänään 1846 päivää, ja vuorossa oli viimeinen (tai niin luulin) kontakti rintasyöpähoitajan kanssa. Pieniä perhosia lenteli vatsassa, kun odottelin tuota puhelinsoittoa. Puhelu tuli, mutta sen jälkeen en tuntenutkaan suurta riemua tai iloa, joita olin etukäteen kuvitellut tunteva...

Noin kuuden päivän darra

12.11. Tiistai ja labrapäivä. Ennen töihin menoa pikainen pysähdys Kalasataman terveysasemalla, jossa otettiin taas kaksi putkiloa verta syynättäväksi. Onneksi labra-ajan voi varata etukäteen, sillä mua ei todellakaan houkuttele ajatus istua odottamaan omaa vuoroani yskivien ja pärskivien tyyppien kanssa. Tosin mulla olisi takataskussa myös HUSin Labrapassi, jolla pääsen kiilaamaan labrajonon ohi. On muuten elämäni ensimmäinen VIP-kortti. Nämä labrakäynnit alkavat sujua jo rutiinilla. Tällä kertaa näytteenottaja ei edes epäillyt, että määrään itse itselleni näitä näytteitä. Jep ja juu, ihan puhtaasta ilosta ja huvin vuoksi käyn kolmen viikon välein piikillä. Ehkä se oli hoitajahuumoria, jota en vaan tajunnut. 😀 14.11. Onneksi tarkistin tiputusajankohdan edellisenä iltana enkä luottanut mun muistiin. Olin ihan pokkana menossa Meikkuun aamuyhdeksäksi, mutta uudet aineet ja uusi aika. Tiputus olikin vasta puolen päivän tienoilla. Ajalla on ennakkolääkityksen vuoksi iso merkitys, ...

Jäätävän pitkä hiljaisuus

Ei, otsikko ei viittaa siihen, että viime postauksestani on vierähtänyt tovi. Mietin pitkään miten aloittaisin tämän postauksen. Vai aloittaisinko lainkaan. Päätin kuitenkin, että jatkan kirjoittamista aina silloin, kun mielen päällä on jotain. Joten tässä taas hieman kuulumisia tältä syöpämatkaltani. Aloituksesta ei kovin hienoa tullut, joten pahoittelut jo etukäteen. Mutta tähän virkkeeseen tiivistyy napakasti kaikki oleellinen: Vittu, mikä vuosi!😈 Voisin vaikka lyödä vetoa, etten ole ainoa, joka on tuota mieltä. Korona tuli ja sotki monen elämän vähän joka saralla. Mietin kuitenkin monta kertaa kevään aikana, että itselläni kävi taas aika munkki. Koronan aiheuttama hässäkkä iski vasta sen jälkeen, kun osaltani säteet oli säteilytetty, ja paluu arkeen alkanut sujumaan. Monen kanssasisaren kohdalla korona heitteli hoitopolulle risuja ja männynkäpyjä -  pahimmillaan hoitoja on jouduttu siirtämään. Olin ehtinyt harjoitella monta kuukautta epänormaalia arkea ja tottunut olemaan...