Hei, mä säteilen!

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja mun matka etenee vauhdikkaasti. Takana on nyt reilut kolme viikkoa syöpäpotilaana.

Osui ja uppos, joten ostin. Maukasta oli!

Elokuun ensimmäisenä päivänä suuntasin askeleeni jälleen kohti Kasarmikatua ja Kirurgista sairaalaa. Tämän klinikkakäynnin aikana lääkäri merkitsisi syöpäpesäkkeet radioaktiivisilla jyvillä. Näiden merkkien perusteella leikkaava kirurgi osaisi sitten aikanaan tähdätä oikeaan osoitteeseen.

Tällä kertaa olin matkassa yksin. Istuessani Keskusröntgenin aulassa odottamassa vuoroani, viereeni istahti vanhempi nainen. Hänen seurassaan aika kului vauhdikkaasti; rouva kertoi varsin värikkäin sanakääntein muun muassa kuinka hän oli pelastanut lapsuudessaan luokkatoverinsa hukkumiselta. Vasta rantaan (ei sentään vastarantaan) päästyään hän oli muistanut olleensa uimataidoton. Hengenpelastusmitalin sijaan hän sai kiitokseksi suklaarasian, mikä oli häntä nuorena tyttönä miellyttänyt mitalia enemmän. Nyt rouva tosin tuntui olevan tästä hieman eri mieltä.

Tällä kertaa vihreät viivat johdattelivat oikeaan paikkaan.

Tiemme erosivat rouvan kanssa siinä vaiheessa, kun hoitaja tuli hakemaan häntä tutkimuksiin. Toivotimme toisillemme hyvää kesää, kaikesta huolimatta. Mietin, että kuinka moneen uuteen ihmiseen ja erilaisiin tarinoihin sitä vielä ehdinkään tällä matkallani tutustua.

Heti rouvan poistuttua todella ystävällinen sairaanhoitaja otti minut hellään huomaansa ja johdatti toimenpidehuoneeseen. Hän kertoi mitä tulisi seuraavaksi tapahtumaan: radiologi pistäisi radioaktiiviset merkkausjyvät kudosmuutokseen ultran avulla sekä ottaisi lisää näytteitä vasemmasta rinnasta. Näiden jälkeen menisin vielä mammografiaan, jossa otettaisiin uudet kuvat leikkausta varten.

Hetkinen, lisää näytteitä? Tähän en ollut varautunut lainkaan! Lääkäriä odotellessani alkoivat ajatukseni suorastaan villiintyä ja pelko hiipimään mieleeni. Miksi nyt otetaan lisää näytteitä? Miksei niitä otettu riittävästi jo ensimmäisellä kerralla? Mitä tämä tarkoittaa? 

Tovin ehdin miettiä näitä kysymyksiä sekä tätä äkillistä käännettä elämässäni, kun lääkäri astui sisään. Lakonisesti hän lausahti, että täälläkö pitäisi pistää kolme kertaa. Jep, näin kuulemma pitäisi, mutta mikäs juttu tämä kolmas pistos on? Radiologin mukaan kirurgi haluaa neulanäytteen myös vasemmasta rinnasta löydetystä kudosmuutoksesta, jotta voidaan varmistaa, onko myös se leikattava. Yippee ki-yay vaan!

Jos siihen saakka olin ollut ulkoisesti ihan rauhallinen, niin tässä vaiheessa alkoi hieman vapisuttamaan. Onneksi mukana ollut sairaanhoitaja piteli operaation ajan käsivarrestani kiinni ja kertoi koko ajan mitä tapahtuu. Yhtäkään pistosta tai koepalan ottamista ei tullut ilman ennakkovaroitusta. Ei tosin tullut Aavassakaan, mutta siellä ei pidelty kädestä kiinni.

Pistoskohtien teippaamisen ja kirjallisten hoito-ohjeiden saamisen jälkeen siirryin seuraavaan huoneeseen ja mammografian tiukkaan syleilyyn. Neljät kuvat ja sitten homma oli tältä erää ohi.

Nyt odottelen säteilevänä seuraavaa toimenpidettä ja itse leikkausta. Mutta sitä ennen, viikonloppu ja maanantaina käymään töissä. Hyvää viikonloppua kaikille! Olette huikean tärkeitä! ❤

Pitäisiköhän ostaa teemaan sopiva uimapuku?