Siirry pääsisältöön

Se on menoa nyt!

Heräsin keskiviikkona puhelimen värinään. Unenpöpperössä tuijotin hetken soittajan numeroa. Pomppasin kärppänä sängystä ylös, sillä numero näytti HUSin numerolta.

Ja oikeassa olin. Soittaja oli rintasyöpähoitaja, joka heti puhelun alussa pahoitteli kohdalleni osunutta lähetesekoilua. Mutta nyt asiani laitettaisiin kuntoon! Hänellä oli minulle aika ensimmäiseen klinikkakäyntiin, ja se olisi heti huomenna torstaina. Itkuhan siinä puhelun lopussa tuli; vihdoin olisin hoitopolulla. Tiistain epätoivo vaihtui kuin salamaniskusta helpottuneeseen fiilikseen.

Sovimme ystäväni kanssa, että hän lähtee mukaani klinikalle. Teimme treffit torstaiaamuksi Rautatieasemalle, josta lähdimme rinta rinnan (heh, heh) kohti Kasarmikadulla sijaitsevaa Kirurgista sairaalaa.

Täällä ollaan!

Ilmoittautumisen yhteydessä varmistin vielä, ettei tiedoissani ole missään mainintaa Tuusula. Ei kuulemma ollut, joten ehkä jatkossa paperit löytävät tiensä oikeaan paikkaan ilman perään soittamista.

Esitietolomakkeet täytettyäni istuimme ystäväni kanssa odotustilaan, jossa oli lisäksemme monta muutakin naista tukijoukkoineen. Niin, tämä sairaus iskee joka kahdeksanteen naiseen, joten ei tuo kanssasisarten määrä nyt mikään ihme ja yllätys enää ollut.

Roosa viiva lattiassa johdatti meidät oikeaan paikkaan.

Tapasin ensimmäisen klinikkatapaamisen yhteydessä kuusi asiantuntijaa. Kirurgi kertoi ne samat asiat, jotka tiesin jo epikriisini perusteella. Uutena tietona tuli leikkausaika, joka on keskiviikkona 14. elokuuta. Ennen tuota olisi vielä kaksi toimenpidettä: radioaktiivisten jyvien pistäminen syöpäpesäkkeisiin ja varjoainekuvaus.

Huh, huh! Nyt mennään ja lujaa. Joku on kuvaillut, että kun hoitoputkeen pääsee, se on kuin hyppäisi Pendolinoon.

Kirurgin jälkeen tapasin tapasin vielä sairaanhoitajan, rintasyöpähoitajan sekä anestesiahoitajan sekä kävin labrassa sekä valokuvassa. Jep, tissit kuvattiin laaduntarkkailun nimissä joka suunnasta. 😄

Reiluun kahteen tuntiin mahtui monta tapaamista ja paljon lisää informaatiota. Olo oli kuitenkin toiveikas ja levollinen. Kaikki tapaamani asiantuntijat olivat aivan mielettömän ihania ja jokaisesssa tilanteessa läsnä. Jos lähetesotkusta oli jotain hampaankoloon jäänyt, niin kaikki oli nyt unohdettu. Nyt minulla oli myös selkeä toimintasuunnitelma seuraaville viikoille.

Lopullinen hoitopolku selviää noin kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen. Patologi tutkii kasvaimet ja lähimmät imusolmukkeet, jonka jälkeen päätetään jatkohoito ja sen kesto. Tämänhetkisten tietojen perusteella mennään säästävällä leikkauksella ja sädehoidolla. Pitäkää peukkuja, että tuo on myös lopullinen hoitopolku eikä mitään uutta ilmene!


Hietsussa tehty happihyppely teki klinikkakäynnin jälkeen hyvää.

Päivään mahtui myöhäinen ja herkullinen burger-lounas Töölöntorilla sijaitsevassa Black Grill and Cafeessa.

Lounaan aikana karvakaveri sai kesälookin :) 

Kommentit

  1. 👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍

    VastaaPoista
  2. Toi on niin tuttu näky parin kerran jälkeen. Leikkauspäivänä suunta on tuosta ilmoittautumistiskiltä onkin sitten vasemmalle. Jos kaipaat tietoa tai tukea, niin olen käytettävissä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viisi vuotta ja matka jatkuu

Viisi vuotta. Huh huh. Lähes päivälleen viisi vuotta on vierähtänyt tämän blogin ensimmäisestä kirjoituksestani ja rintasyöpämatkani aloituksesta. Hämärästi muistan miettineeni tätä hetkeä ja leikitellyt ajatuksella miltä minusta mahtaisi tuntua, kun viiden vuoden seuranta ja viimeinen kontrolli olisivat ohi. Enää ei tarvitse leikitellä tai kuvitella, sillä tämä hetki on nyt käsillä ja todellista. 5-vuotiskontrolliin kuuluva mammografia oli 1.7. ja sen jälkeen taas löysässä hirressä roikkumista noin viikon verran. Aina yhtä jännittävän ja tuskaisenkin odotuksen jälkeen Maisaan kilahti tulokset: ne olivat puhtaat. Kuvissa ei ollut mitään syöpään viittaavaa, jee!  Syöpädiagnoosin kuulemisesta tuli kuluneeksi tänään 1846 päivää, ja vuorossa oli viimeinen (tai niin luulin) kontakti rintasyöpähoitajan kanssa. Pieniä perhosia lenteli vatsassa, kun odottelin tuota puhelinsoittoa. Puhelu tuli, mutta sen jälkeen en tuntenutkaan suurta riemua tai iloa, joita olin etukäteen kuvitellut tunteva...

Noin kuuden päivän darra

12.11. Tiistai ja labrapäivä. Ennen töihin menoa pikainen pysähdys Kalasataman terveysasemalla, jossa otettiin taas kaksi putkiloa verta syynättäväksi. Onneksi labra-ajan voi varata etukäteen, sillä mua ei todellakaan houkuttele ajatus istua odottamaan omaa vuoroani yskivien ja pärskivien tyyppien kanssa. Tosin mulla olisi takataskussa myös HUSin Labrapassi, jolla pääsen kiilaamaan labrajonon ohi. On muuten elämäni ensimmäinen VIP-kortti. Nämä labrakäynnit alkavat sujua jo rutiinilla. Tällä kertaa näytteenottaja ei edes epäillyt, että määrään itse itselleni näitä näytteitä. Jep ja juu, ihan puhtaasta ilosta ja huvin vuoksi käyn kolmen viikon välein piikillä. Ehkä se oli hoitajahuumoria, jota en vaan tajunnut. 😀 14.11. Onneksi tarkistin tiputusajankohdan edellisenä iltana enkä luottanut mun muistiin. Olin ihan pokkana menossa Meikkuun aamuyhdeksäksi, mutta uudet aineet ja uusi aika. Tiputus olikin vasta puolen päivän tienoilla. Ajalla on ennakkolääkityksen vuoksi iso merkitys, ...

Jäätävän pitkä hiljaisuus

Ei, otsikko ei viittaa siihen, että viime postauksestani on vierähtänyt tovi. Mietin pitkään miten aloittaisin tämän postauksen. Vai aloittaisinko lainkaan. Päätin kuitenkin, että jatkan kirjoittamista aina silloin, kun mielen päällä on jotain. Joten tässä taas hieman kuulumisia tältä syöpämatkaltani. Aloituksesta ei kovin hienoa tullut, joten pahoittelut jo etukäteen. Mutta tähän virkkeeseen tiivistyy napakasti kaikki oleellinen: Vittu, mikä vuosi!😈 Voisin vaikka lyödä vetoa, etten ole ainoa, joka on tuota mieltä. Korona tuli ja sotki monen elämän vähän joka saralla. Mietin kuitenkin monta kertaa kevään aikana, että itselläni kävi taas aika munkki. Koronan aiheuttama hässäkkä iski vasta sen jälkeen, kun osaltani säteet oli säteilytetty, ja paluu arkeen alkanut sujumaan. Monen kanssasisaren kohdalla korona heitteli hoitopolulle risuja ja männynkäpyjä -  pahimmillaan hoitoja on jouduttu siirtämään. Olin ehtinyt harjoitella monta kuukautta epänormaalia arkea ja tottunut olemaan...