Se on menoa nyt!

Heräsin keskiviikkona puhelimen värinään. Unenpöpperössä tuijotin hetken soittajan numeroa. Pomppasin kärppänä sängystä ylös, sillä numero näytti HUSin numerolta.

Ja oikeassa olin. Soittaja oli rintasyöpähoitaja, joka heti puhelun alussa pahoitteli kohdalleni osunutta lähetesekoilua. Mutta nyt asiani laitettaisiin kuntoon! Hänellä oli minulle aika ensimmäiseen klinikkakäyntiin, ja se olisi heti huomenna torstaina. Itkuhan siinä puhelun lopussa tuli; vihdoin olisin hoitopolulla. Tiistain epätoivo vaihtui kuin salamaniskusta helpottuneeseen fiilikseen.

Sovimme ystäväni kanssa, että hän lähtee mukaani klinikalle. Teimme treffit torstaiaamuksi Rautatieasemalle, josta lähdimme rinta rinnan (heh, heh) kohti Kasarmikadulla sijaitsevaa Kirurgista sairaalaa.

Täällä ollaan!

Ilmoittautumisen yhteydessä varmistin vielä, ettei tiedoissani ole missään mainintaa Tuusula. Ei kuulemma ollut, joten ehkä jatkossa paperit löytävät tiensä oikeaan paikkaan ilman perään soittamista.

Esitietolomakkeet täytettyäni istuimme ystäväni kanssa odotustilaan, jossa oli lisäksemme monta muutakin naista tukijoukkoineen. Niin, tämä sairaus iskee joka kahdeksanteen naiseen, joten ei tuo kanssasisarten määrä nyt mikään ihme ja yllätys enää ollut.

Roosa viiva lattiassa johdatti meidät oikeaan paikkaan.

Tapasin ensimmäisen klinikkatapaamisen yhteydessä kuusi asiantuntijaa. Kirurgi kertoi ne samat asiat, jotka tiesin jo epikriisini perusteella. Uutena tietona tuli leikkausaika, joka on keskiviikkona 14. elokuuta. Ennen tuota olisi vielä kaksi toimenpidettä: radioaktiivisten jyvien pistäminen syöpäpesäkkeisiin ja varjoainekuvaus.

Huh, huh! Nyt mennään ja lujaa. Joku on kuvaillut, että kun hoitoputkeen pääsee, se on kuin hyppäisi Pendolinoon.

Kirurgin jälkeen tapasin tapasin vielä sairaanhoitajan, rintasyöpähoitajan sekä anestesiahoitajan sekä kävin labrassa sekä valokuvassa. Jep, tissit kuvattiin laaduntarkkailun nimissä joka suunnasta. 😄

Reiluun kahteen tuntiin mahtui monta tapaamista ja paljon lisää informaatiota. Olo oli kuitenkin toiveikas ja levollinen. Kaikki tapaamani asiantuntijat olivat aivan mielettömän ihania ja jokaisesssa tilanteessa läsnä. Jos lähetesotkusta oli jotain hampaankoloon jäänyt, niin kaikki oli nyt unohdettu. Nyt minulla oli myös selkeä toimintasuunnitelma seuraaville viikoille.

Lopullinen hoitopolku selviää noin kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen. Patologi tutkii kasvaimet ja lähimmät imusolmukkeet, jonka jälkeen päätetään jatkohoito ja sen kesto. Tämänhetkisten tietojen perusteella mennään säästävällä leikkauksella ja sädehoidolla. Pitäkää peukkuja, että tuo on myös lopullinen hoitopolku eikä mitään uutta ilmene!

Hietsussa tehty happihyppely teki klinikkakäynnin jälkeen hyvää.

Päivään mahtui myöhäinen ja herkullinen burger-lounas Töölöntorilla sijaitsevassa Black Grill and Cafeessa.

Lounaan aikana karvakaveri sai kesälookin :)