Edessä pitkä ja kivikkoinen hoitopolku
Perjantai eli jälkitarkastupäivä koitti reilun kahden viikon kärsimättömän odottelun jälkeen. Vihdoin ja viimein kuulisin millainen hoitopolku mulla olisi edessä ja milloin sädehoidot alkaisivat.
Päätin, että matkaan olisi hyvä lähteä ajoissa, sillä kaupunki saattaisi olla hieman sekaisin EU-kokousten aiheuttamien liikennejärjestelyiden vuoksi. En tiedä mitä aamulla oikein sähläsin, mutta armoton kiire siinä tuli. Hikisenä ilmoittauduin vastaanotossa kolme minuuttia ennen mulle varattua aikaa.
En ehtinyt kuin istahtaa odotustilan tuolille, kun hoitaja tuli hakemaan minut toimenpidehuoneeseen. Toinen mut leikanneista lääkäreistä tarkisti ensimmäiseksi leikkaushaavat, ja hip hei, ne olivat parantuneet tosi hyvin! Mitä nyt muutama tikin pää oli jäänyt sulamatta, ja nämä törröttävät langanpätkät poistettiin.
Haavojen tsekkauksen jälkeen pääsimme vihdoin patologin tulosten pariin. Kasvaimet olivat kooltaan 12 mm ja 19 mm, ja ne oli nyt saatu pois. Leikkauksessa otetaan aina pois myös tervettä kudosta, ja tämä varoaluekin oli patologin lausunnon mukaan riittävä. Jee, en siis tarvitse uutta leikkausta!
Mutta. Sitten sen **tun mutta. Toisen kasvaimen gradus-luokka oli muuttunut ykkösestä kakkoseksi ja toisen ykkösestä kolmoseksi. Suomeksi: molemmat kasvaimet olivat muuttuneet lähemmässä tarkastelussa hyväennusteisesta huonoennusteisimpaan tyyppiin. Tämän lisäksi toisesta vartijaimusolmukkeesta oli löytynyt muutamia syöpäsoluja. Varsinaisia imusolmukkeita ei kuitenkaan tarvitse leikata, ainakaan nyt tässä vaiheessa.
Anteeksi vaan kielenkäytöni, mutta nyt vituttaa ja raskaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavaksi eivät ala sädehoidot, vaan niiden sijaan saan koko hoitoarsenaalin: solunsalpaajahoidon (sytostaatit), sädehoiton ja hormonihoidon. Hoitopolustani tulikin huomattavasti pidempi ja raskaampi, kuin miltä se aluksi näytti.
Maanantaina kuitenkin paluu arkeen ja takaisin töihin; ainakin hetkeksi ennen hoitojen alkamista. Pasila, maanantaina nähdään!
Päätin, että matkaan olisi hyvä lähteä ajoissa, sillä kaupunki saattaisi olla hieman sekaisin EU-kokousten aiheuttamien liikennejärjestelyiden vuoksi. En tiedä mitä aamulla oikein sähläsin, mutta armoton kiire siinä tuli. Hikisenä ilmoittauduin vastaanotossa kolme minuuttia ennen mulle varattua aikaa.
En ehtinyt kuin istahtaa odotustilan tuolille, kun hoitaja tuli hakemaan minut toimenpidehuoneeseen. Toinen mut leikanneista lääkäreistä tarkisti ensimmäiseksi leikkaushaavat, ja hip hei, ne olivat parantuneet tosi hyvin! Mitä nyt muutama tikin pää oli jäänyt sulamatta, ja nämä törröttävät langanpätkät poistettiin.
Haavojen tsekkauksen jälkeen pääsimme vihdoin patologin tulosten pariin. Kasvaimet olivat kooltaan 12 mm ja 19 mm, ja ne oli nyt saatu pois. Leikkauksessa otetaan aina pois myös tervettä kudosta, ja tämä varoaluekin oli patologin lausunnon mukaan riittävä. Jee, en siis tarvitse uutta leikkausta!
Mutta. Sitten sen **tun mutta. Toisen kasvaimen gradus-luokka oli muuttunut ykkösestä kakkoseksi ja toisen ykkösestä kolmoseksi. Suomeksi: molemmat kasvaimet olivat muuttuneet lähemmässä tarkastelussa hyväennusteisesta huonoennusteisimpaan tyyppiin. Tämän lisäksi toisesta vartijaimusolmukkeesta oli löytynyt muutamia syöpäsoluja. Varsinaisia imusolmukkeita ei kuitenkaan tarvitse leikata, ainakaan nyt tässä vaiheessa.
Anteeksi vaan kielenkäytöni, mutta nyt vituttaa ja raskaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavaksi eivät ala sädehoidot, vaan niiden sijaan saan koko hoitoarsenaalin: solunsalpaajahoidon (sytostaatit), sädehoiton ja hormonihoidon. Hoitopolustani tulikin huomattavasti pidempi ja raskaampi, kuin miltä se aluksi näytti.
Maanantaina kuitenkin paluu arkeen ja takaisin töihin; ainakin hetkeksi ennen hoitojen alkamista. Pasila, maanantaina nähdään!
 |
| Hoitopolustani tulikin hieman kivikkoisempi ja huomattavasti pidempi kuin miltä aluksi näytti. |
 |
| Jos työkaveri on löytänyt mielestään täydellisen asun pikkujouluihin, on syytä palata töihin! 😄 |
Kommentit
Lähetä kommentti