Joka kahdeksas nainen

Niin vain koitti päivä, jolloin hoitopolkuni tuli päätökseen! Viime viikon perjantaina oli 18. eli viimeinen sädehoitokerta, ja eilen tapasin vielä sädelääkärin. Kuukauden ajan voin tarvittaessa ottaa yhteyttä sädehoitoyksikköön, mutta tämän "takuun" jälkeen olen omillani. Toki tiukassa viiden vuoden seurannassa: ensimmäinen vuosikontrolli on joskus elokuussa. Olo on todella helpottunut, mutta samalla hieman hämmentynyt. Etukäteen kuvittelin, että kun hoidot ovat ohi, juhlistan niiden loppumista ihan huolella. Toisin kävin: hyppäsin junaan ja matkasin Pohjanmaalle. Armottoman bailaamisen sijaan lähinnä nukuin. Ja kävin leffassa ja syömässä. Teräsleidit oli aika hulvaton raina! 😄 Sädetysalueen iho kesti hoidot suhteellisen hyvin. Ainoastaan toinen leikkaushaava otti hieman "osumaa", ja siihen tuli kivulias hiertymä. Muuten hoidot ovat näkyneet väsymyksenä ja vetämättömänä olona sekä päivittäisenä kolotuksena. Ehkä hieman myös v*tuksena 😆 Näiden oireiden syyn...

Tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa menivät toipuessa viimeisestä cef-sytosta, ja erityisesti toisena joulupäivänä iskeneestä asentohuimauksesta. Väsymys ja huimaus olivatkin tiiviisti seuralaisenani vuoden ensimmäiset viikot, mutta jäin kuin jäinkin ilman aikaisempien kertojen sytodarran oireita. Tammikuun toisen viikon maanantaina siirryttiin sitten tämän syöpämatkan viimeiseen hoitovaiheeseen (jos viiden vuoden estolääkitystä ei lasketa mukaan). Vuorossa oli nimittäin käynti Syöpäklinikalla, ja agendalla oli hengitysharjoitus ja sädehoidon suunnittelukuvaus. Harjoituksen aikana hengittelin snorkkelia muistuttavan putken avulla pariin otteeseen. Hengitystahdistetun sädehoidon avulla varmistetaan juuri oikea hetki säteiden ampumiselle: keuhkot täyteen ilmaa, snorkkeli kiinni ja sen jälkeen säteitä tykitetään maksimissaan 24 sekunnin ajan. Helppoa kuin heinänteko. Hengitysharjoituksen jälkeen oli sädehoidon suunnittelukuvaus. Tietokonetomografiakuvauksen avulla määriteltiin hoide...

Joulua vietettiin perinteisesti Pohjanmaalla äiteen patojen äärellä. Rentoa ja stressitöntä eloa, joka kului vauhdilla ruuan, ulkoilun ja silkan olla möllötyksen parissa. Kahdella sanalla sanoen: täydellinen lepojoulu. Jouluselfie Hyvää joulua isä!  Tapaninpäivän ajelu suuntautui kotiin. Ja voi, millainen ajelu siitä muodostuikaan! Joulutunnelma sai jo ennen lähtöä suorastaan huimaavan lopun. Kesken jouluruuan sulattelun maailma heitti yhtäkkiä kärrynpyörää, ja hetken tuntui, että lattia saa osumaa. Pienen empimisen ja huilaamisen jälkeen päätin olevani kykeneväinen matkustamaan. Alkumatkan rajujen pahoinvointikohtausten jälkeen kotimatka sujuikin kohtuullisen hyvin - nukkuessa. Perjantai meni lähinnä  makoillessa ja toisella silmällä sähköpostia vahtien. Lukemisesta tai läppärin tuijottamisesta ei tullut yhtään mitään, sillä valo otti silmiin ja pienikin pään kääntely sai maailman huojumaan. Aivan kuin olisin ollut laivalla reippaassa laitamyötäisessä. Iltaa ...

Viime viikon keskiviikkona tapasin sädehoidostani vastaavan lääkärin. Tätä tapaamista olinkin odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä vihdoin kuulisin miten ja milloin hoitopolkuni jatkuu sytostaattien jälkeen. Tämän kinttupolun viimeinen vaihe käynnistyy tammikuun 20. päivä. Puoli vuotta ja neljä päivää sen jälkeen, kun työterveyslääkäri kertoi minun sairastavan syöpää. Hitto, mitä vauhtia tämä aika on mennyt! Sädehoitoihin ei suinkaan rynnätä summan mutikassa, vaan homma aloitetaan puolen tunnin mittaisella ABC-hengityspidätystekniikkaharjoituksella (helkkari, mikä sanahirviö). Tämän harjoituksen avulla opettelen hengittämään hengitystahdistuslaitteella. Laitteen ja tekniikan avulla pystyn pidättämään hengitystä niin pitkään, että sädehoito ehditään antaa vasemmasta tissistä leikatun kasvaimen alueelle. Tällä varmistetaan, ettei sydämeen osu sinne kuulumatonta säteilyä, vaan ne osuvat sinne minne kuuluvatkin. Tälle touhulle on muuten ihan oma terminsäkin: hengitystahdistettu sädehoito....

Tämä jakso on ollut ehdottomasti tuskastuttavin ja hankalin - raskain niin fyysisesti kuin henkisesti. Reilu viikko ennen 5. sytoa heräsin keskiviikkona ikävään tunteeseen, jonka tunnistin heti. Flunssan oireet tuntuivat nenän tukkoisuutena ja karheutena kurkussa. *ttu, vaikka kuinka olin vältellyt yskiviä ja pärskiviä ihmisiä ja pessyt käsiäni joka käänteessä, en onnistunut pysymään terveenä. Ainoa lohtu oli, että minulla olisi viikko aikaa toipua ennen seuraavaa tiputusta. Jännäksi menee! Aloitin armottoman lääkitsemisen sallituilla aineilla, ja Ninan antaman ohjeen mukaista "rommitotia" tuli vedettyä kaksin käsin. Vaihdoin toimiston kotioloihin, ja sain kuin sainkin juotua itseni perjantaiksi pikkujoulukuntoon! 😉 Ninan rommitoti: tuoretta inkivääriä, hunajaa, puolikas sitruuna ja kuumaa vettä. Pikkujoulujen alussa ja lopussa. Hauskaa oli! Perjantai meni 0 % juomia nauttiessa, mikä takasi ettei lauantaiaamuna ollut krapulasta tietoakaan. Mutta armoton väs...

12.11. Tiistai ja labrapäivä. Ennen töihin menoa pikainen pysähdys Kalasataman terveysasemalla, jossa otettiin taas kaksi putkiloa verta syynättäväksi. Onneksi labra-ajan voi varata etukäteen, sillä mua ei todellakaan houkuttele ajatus istua odottamaan omaa vuoroani yskivien ja pärskivien tyyppien kanssa. Tosin mulla olisi takataskussa myös HUSin Labrapassi, jolla pääsen kiilaamaan labrajonon ohi. On muuten elämäni ensimmäinen VIP-kortti. Nämä labrakäynnit alkavat sujua jo rutiinilla. Tällä kertaa näytteenottaja ei edes epäillyt, että määrään itse itselleni näitä näytteitä. Jep ja juu, ihan puhtaasta ilosta ja huvin vuoksi käyn kolmen viikon välein piikillä. Ehkä se oli hoitajahuumoria, jota en vaan tajunnut. 😀 14.11. Onneksi tarkistin tiputusajankohdan edellisenä iltana enkä luottanut mun muistiin. Olin ihan pokkana menossa Meikkuun aamuyhdeksäksi, mutta uudet aineet ja uusi aika. Tiputus olikin vasta puolen päivän tienoilla. Ajalla on ennakkolääkityksen vuoksi iso merkitys, ...

Toissa viikon lauantai valkeni lonkeron harmaana mutta sateettomana. Onneksi, sillä olimme suunnitelleet ystäväni ja hänen teinityttöjensä kanssa piipahtavamme Linnanmäen Valokarnevaaleilla. Ennen Lintsille menoa viikonlopun ohjelmassa oli piipahdus Maalaismarkkinoilla Eastonissa sekä myöhäinen lounas Kurvin Pizzeria Via Tribunalissa . Lautaselle päätyi La Curva ja kylkeen alkoholiton Peroni. Ensin mainittu oli todella hyvää, mutta Peroni...no, kylmää ja märkää. Itse paikasta tykkäsin enemmän kuin Sofiankadun ravintolasta. Pizzan jälkeen pitkälle lenkille karvaisen parsonal trainerini kanssa, ja sitten kiireen vilkkaan kotiin valmistautumaan illan hurvittelua varten. Sairauden myötä nämä hurvittelut ovat muuttuneet kerta laakista toisenlaisiksi. 😄 Ja sitten, BOOM! WhatsApp-viestin mukaan ystäväni oli ollut nuoremman tyttärensä kanssa lääkärissä, sillä tytön solisluun päälle oli ilmaantunut muutama päivä aiemmin patti. Nyt tuon patin epäiltiin olevan syöpä. Siinä se taas oli. Maa...