Siirry pääsisältöön

15+3=3,5

Viime viikon keskiviikkona tapasin sädehoidostani vastaavan lääkärin. Tätä tapaamista olinkin odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä vihdoin kuulisin miten ja milloin hoitopolkuni jatkuu sytostaattien jälkeen. Tämän kinttupolun viimeinen vaihe käynnistyy tammikuun 20. päivä. Puoli vuotta ja neljä päivää sen jälkeen, kun työterveyslääkäri kertoi minun sairastavan syöpää. Hitto, mitä vauhtia tämä aika on mennyt!

Sädehoitoihin ei suinkaan rynnätä summan mutikassa, vaan homma aloitetaan puolen tunnin mittaisella ABC-hengityspidätystekniikkaharjoituksella (helkkari, mikä sanahirviö). Tämän harjoituksen avulla opettelen hengittämään hengitystahdistuslaitteella. Laitteen ja tekniikan avulla pystyn pidättämään hengitystä niin pitkään, että sädehoito ehditään antaa vasemmasta tissistä leikatun kasvaimen alueelle. Tällä varmistetaan, ettei sydämeen osu sinne kuulumatonta säteilyä, vaan ne osuvat sinne minne kuuluvatkin. Tälle touhulle on muuten ihan oma terminsäkin: hengitystahdistettu sädehoito. 

Heti harjoituksen jälkeen on sädehoidon suunnittelukuvaus, ja kolmen sädetyspisteen merkitseminen. Jee, elämäni ensimmäiset "tatuoinnit". 

Tammikuun viimeisellä viikolla alkavat sitten varsinaiset sädehoidot. Saan säteitä yhteensä 18 kertaa eli käytännössä viitenä peräkkäisenä arkipäivänä 3,5 viikon ajan. Näistä 15 on normaalia ja kolme on tehostettua annosta. Hieman alkoi kurkkua kuristamaan, kun lääkäri näistä tehostetuista annoksista kertoi. Mutta hah, syy näihin löytyy iästäni. Koska olen niin NUORI, saan normaalien annosten lisäksi kolme tehoannosta. Ai että, on tästä iloa revitty moneen otteeseen! 😄

Jälleen yksi syy olla onnellinen lääketieteen kehittymisestä syöpähoitojen osalta. 10 vuotta sitten olisi minulta säästävän leikkauksen sijaan leikattu pois molemmat tissit. Nykypäivänä säästävä leikkaus ja sen liitännäishoidot tuovat paranemisen suhteen saman lopputuloksen.
Sädehoito on yleisesti käytetty syövän hoidon muoto. Sädehoidossa käytetään suurienergistä, ionisoivaa säteilyä eli niin kutsuttua radioaktiivista säteilyä. Sädehoito on kirurgian ohella toinen tärkeä syövän paikallinen parantava hoitomuoto.
Mutta nyt joulun viettoon! Kun kinkut ja laatikot on pistetty poskeen, on aika valmistautua viimeiseen sytokertaan. Ihanaa joulua ja loistokasta uutta vuotta teille kaikille. Olette hirmuisen tärkeitä!



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viisi vuotta ja matka jatkuu

Viisi vuotta. Huh huh. Lähes päivälleen viisi vuotta on vierähtänyt tämän blogin ensimmäisestä kirjoituksestani ja rintasyöpämatkani aloituksesta. Hämärästi muistan miettineeni tätä hetkeä ja leikitellyt ajatuksella miltä minusta mahtaisi tuntua, kun viiden vuoden seuranta ja viimeinen kontrolli olisivat ohi. Enää ei tarvitse leikitellä tai kuvitella, sillä tämä hetki on nyt käsillä ja todellista. 5-vuotiskontrolliin kuuluva mammografia oli 1.7. ja sen jälkeen taas löysässä hirressä roikkumista noin viikon verran. Aina yhtä jännittävän ja tuskaisenkin odotuksen jälkeen Maisaan kilahti tulokset: ne olivat puhtaat. Kuvissa ei ollut mitään syöpään viittaavaa, jee!  Syöpädiagnoosin kuulemisesta tuli kuluneeksi tänään 1846 päivää, ja vuorossa oli viimeinen (tai niin luulin) kontakti rintasyöpähoitajan kanssa. Pieniä perhosia lenteli vatsassa, kun odottelin tuota puhelinsoittoa. Puhelu tuli, mutta sen jälkeen en tuntenutkaan suurta riemua tai iloa, joita olin etukäteen kuvitellut tunteva...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Noin kuuden päivän darra

12.11. Tiistai ja labrapäivä. Ennen töihin menoa pikainen pysähdys Kalasataman terveysasemalla, jossa otettiin taas kaksi putkiloa verta syynättäväksi. Onneksi labra-ajan voi varata etukäteen, sillä mua ei todellakaan houkuttele ajatus istua odottamaan omaa vuoroani yskivien ja pärskivien tyyppien kanssa. Tosin mulla olisi takataskussa myös HUSin Labrapassi, jolla pääsen kiilaamaan labrajonon ohi. On muuten elämäni ensimmäinen VIP-kortti. Nämä labrakäynnit alkavat sujua jo rutiinilla. Tällä kertaa näytteenottaja ei edes epäillyt, että määrään itse itselleni näitä näytteitä. Jep ja juu, ihan puhtaasta ilosta ja huvin vuoksi käyn kolmen viikon välein piikillä. Ehkä se oli hoitajahuumoria, jota en vaan tajunnut. 😀 14.11. Onneksi tarkistin tiputusajankohdan edellisenä iltana enkä luottanut mun muistiin. Olin ihan pokkana menossa Meikkuun aamuyhdeksäksi, mutta uudet aineet ja uusi aika. Tiputus olikin vasta puolen päivän tienoilla. Ajalla on ennakkolääkityksen vuoksi iso merkitys, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hei, mä säteilen!

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja mun matka etenee vauhdikkaasti. Takana on nyt reilut kolme viikkoa syöpäpotilaana. Osui ja uppos, joten ostin. Maukasta oli! Elokuun ensimmäisenä päivänä suuntasin askeleeni jälleen kohti Kasarmikatua ja Kirurgista sairaalaa. Tämän klinikkakäynnin aikana lääkäri merkitsisi syöpäpesäkkeet radioaktiivisilla jyvillä. Näiden merkkien perusteella leikkaava kirurgi osaisi sitten aikanaan tähdätä oikeaan osoitteeseen. Tällä kertaa olin matkassa yksin. Istuessani Keskusröntgenin aulassa odottamassa vuoroani, viereeni istahti vanhempi nainen. Hänen seurassaan aika kului vauhdikkaasti; rouva kertoi varsin värikkäin sanakääntein muun muassa kuinka hän oli pelastanut lapsuudessaan luokkatoverinsa hukkumiselta. Vasta rantaan (ei sentään vastarantaan) päästyään hän oli muistanut olleensa uimataidoton. Hengenpelastusmitalin sijaan hän sai kiitokseksi suklaarasian, mikä oli häntä nuorena tyttönä miellyttänyt mitalia enemmän. Nyt rouva tosin tuntui olevan täst...
Lähetä kommentti
Lue lisää