Niin vain koitti päivä, jolloin hoitopolkuni tuli päätökseen! Viime viikon perjantaina oli 18. eli viimeinen sädehoitokerta, ja eilen tapasin vielä sädelääkärin. Kuukauden ajan voin tarvittaessa ottaa yhteyttä sädehoitoyksikköön, mutta tämän "takuun" jälkeen olen omillani. Toki tiukassa viiden vuoden seurannassa: ensimmäinen vuosikontrolli on joskus elokuussa.
Olo on todella helpottunut, mutta samalla hieman hämmentynyt. Etukäteen kuvittelin, että kun hoidot ovat ohi, juhlistan niiden loppumista ihan huolella. Toisin kävin: hyppäsin junaan ja matkasin Pohjanmaalle. Armottoman bailaamisen sijaan lähinnä nukuin. Ja kävin leffassa ja syömässä. Teräsleidit oli aika hulvaton raina! 😄
Sädetysalueen iho kesti hoidot suhteellisen hyvin. Ainoastaan toinen leikkaushaava otti hieman "osumaa", ja siihen tuli kivulias hiertymä. Muuten hoidot ovat näkyneet väsymyksenä ja vetämättömänä olona sekä päivittäisenä kolotuksena. Ehkä hieman myös v*tuksena 😆 Näiden oireiden syynä voivat toki olla myös estolääkkeet tai ne ovat hoitojen ja lääkkeiden yhdistelmä. No, eiköhän sen aika näytä.
Seuraava askel on siirtyä pikku hiljaa arkeen ja normaaliin elämään kiinni. Ja aloittaa maltillinen kuntokuuri ja valmistautuminen kevään ja kesän juoksutapahtumiin. Huh, hieman hirvittää, mutta rennolla asenteella on tarkoitus mennä. Kuten työterveyslääkäri korosti, itselleen täytyy olla armollinen ja turhaa stressiä on syytä välttää. Olen kuitenkin toipilas vielä koko pitkän kevään.
Iso halaus ja lämmin kiitos kaikille matkaani seuranneille ja mukana eläneille. Ilman teitä tämä tie olisi ollut huomattavasti raskaampi kulkea! 💓💓
 |
| Syöpikselle ei tule ikävä |
Moi Carita! Päädyin sattumalta blogiisi ja olen pahoillani siitä miten paljon olet joutunut kestämään! Se mikä ilahdutti blogia lukiessa on se, että rivien välistä näkyi se sama rempseä asennemuija, johon oli ilo tutustua Elsulla aikanaan. Kaikkea hyvää sulle ja iloa juoksutapahtumiin!
VastaaPoista