Hoitokerroilla on eroja

Kolme viikkoa hurahti aivan käsittämättömän nopeasti, ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa käsillä oli hoitoviikko #2.

Oloni oli toista hoitokertaa edeltävät pari viikkoa aivan samanlainen kuin ennen sairastumistani, ja olenkin käynyt töissä normaaliin tapaan. Mulla ei ole ollut kipuja, kolotuksia, pahaa oloa tai väsymystä lainkaan. Kaikki oireet jäivät ensimmäiseen viikkoon, ja välillä mieleeni alkoi  hiipimään ajatus, että eivätkö nämä pirun lääkkeet tehoa muhun millään tavalla tai olenko joutunut johonkin salaiseen lääkekokeiluun ja ne antavat mulle jotain lumelääkettä. 😜

Mutta sitten alkoi tuntumaan tai pikemminkin näkymään. Tasan kaksi viikkoa, siis päivälleen kaksi viikkoa ensimmisestä hoitokerrasta hiukset alkoivat irtoamaan. Ensin vähän, mutta sitten kiihtyvällä tahdilla aamukampaan jäi lettiä enemmän ja enemmän. Luulin, että olisin reagoinut hiusten lähtöön voimmakkaammin, mutta jollain tapaa se oli jopa helpotus. Yksi vaihe on taas saavutettu. Sitä paitsi, irtoavat ja joka puolelle liimautuvat hiukset alkoivat ällöttää.

Piipahdus Lahden suunnalla: kummityttöä ja serkkua moikkaamaassa sekä samalla reissulla Apulandiassa ja MariMari-putiikissa. Jälkimmäisestä kävin hankkimassa rusettipantoja harvenevan tukan suojaksi.

Sipoonkorvessa koiralenkillä. Tällä kerralla otimme haltuun Kalkkiruukin luontopolun.

Toinen hoitoviikko starttasi hieman liian jännittävissä tunnelmissa, sillä vasemmanpuoleisen vartijaimusolmukkeen leikkaushaava alkoi punoittamaan uhkaavalla tavalla. Maanantai-illalla mokoma ahdisti jo aika lailla - prkl, jos haavan tulehtuminen viivästyttäisi hoitojen jatkumista. Mutta onneksi on Noona, tuo jokaisen syöpäpotilaan appi numero uno.

Vastaus kilahti puhelimeen tiistaiaamulla jo ennen kahdeksaa. Omahoitajan mukaan haavaa olisi syytä käydä näyttämässä Kirralla. Muuten ihan jees, mutta Kirralla pitäisi olla paikalla heti klo 8, ja olin juuri samaan aikaan suhaamassa labraan, jonne olin varannut ajan jo ajat sitten.

Puhelin käteen ja soittamaan Kirran syöpähoitajalle. Onneksi oli jälleen tuuria matkassa, ja sain kuin sainkin lääkärille ajan parin tunnin päähän! Ja mikä parasta, lääkärin mukaan punoittava haava ei estä sytojen jatkumista. JEEE!

Hoitopäivää edeltävänä keskiviikkona kävin tapaamassa jälleen syöpälääkäriä. Kävimme läpi ensimmäisen hoitokerran tuntemukset ja edellisen päivän verikokeiden tulokset. Ensimmäisen sytokerran jälkeen saamani oireethan olivat maltillisia, ja kolotusten pahimman terän sain taitettua kipulääkkeillä. Hieman jännitti, kun oli verikokeiden tulosten läpikäynnin vuoro. Mutta turhaan, niin turhaan jännitin. Ne olivat nimittäin erinomaisia, aivan kuin terveellä! Tulosten erinomaisuudesta johtuen mun ei tarvitsisi pistää valkosolujen kasvua kiihdyttävää Neulasta-piikkiäkään. Jiihaa, siitäs sait syöpäperkele! 

Jostain syystä mua ei jännittänyt tämä hoitokerta lainkaan. Ja turhaan se olisikin ollut, sillä tällä toisella kerralla kaikki sujui vielä paremmin kuin ensimmäisellä. Kanyyli meni heti kerralla paikoilleen eikä kättä alkanut kiristämään missään vaiheessa lääkkeen tiputusta. Aika meni myös rattoisasta muiden kanssasisarten kanssa höpötellessä ja vertaillessa kokemuksia ja oireita.

Torstai-illalla jatkuvasti harveneva ja tippuva tukka sai sitten kyytiä. Ponnarista, tai siitä mitä sitä nyt oli enää jäljellä, kiinni ja naps! Lopputuloksena aikuiselämäni lyhyin hiuslook. 

Perjantaina koitti jo tovin odotettu uuden tukan ostopäivä! Aamulla Hiusextra Heinilään, jossa ajettiin loput haituvat pois ja soviteltiin uutta tukkaa. Vaikka aluksi ajattelin ottavani täysin omasta lookista poikkeavan peruukin, niin kummasti sitä kassiin päätyi hyvin oman tukan värinen kapistus. Pidempi se toki on, sillä olen aina haaveillut pitkästä tukasta! Ja pakko sanoa, ihan supermahtava palvelu Heinilässä! 😄 

Uusi tukka 😄

Ja ilman tukkaa. Tosin hiukset ovat alkaneet jo kasvaa takaisin!

Tänään on mennyt 10 päivää toisesta dokesta, ja niin uskomatonta kuin se onkin, oloni on ollut huimasti parempi kuin ensimmäisellä kerralla! Siinä missä viimeksi söin kipulääkkeitä joka päivä sen maksimiannoksen, niin tällä kertaa olen pärjännyt vain satunnaisella kipulääkkeiden ottamisella. Tosin pahin väsy iski vasta nyt viikonloppuna, mutta onneksi ei ole ollut muuta kuin aikaa nukkua.

Mahtavaa viikkoa kaikille!

Toipumassa lapsuuden maisemissa.

Mukaan mahtui heppaterapiaa 💓