Hoitopolulla köpöttely on alkanut

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jo tovi. No, kerrankin ajan nopeasta kulumisesta voi olla vain ja ainoastaan hyvillään!

Kolmen viikon sairasloman jälkeen oli todella kiva palata töihin. Sain hieman muutakin ajateltavaa kuin syöpä. Töihinpaluu osuikin aika oivaan saumaan, sillä samaan aikaan mulle tuli täyteen 20 vuotta Elisassa. Juhlistimme kollegani Titan kanssa tätä kahvikupposen äärellä, sillä hänelle tuli samalla päivämäärällä "palvelusvuosia" täyteen kunnioitettavat 22. 😃

Ensimmäinen viikko meni vauhdilla, sillä töiden lisäksi piti hoidella kaikennäköistä alta pois ennen sytostaattihoitojen alkamista. Niistä tärkein oli hammaslääkärikäynti. Suun terveys kun korostuu erityisesti näiden hoitojen aikana. Reikiä oli onneksi nolla. Lääkärin lisäksi kävin vielä suuhygienistillä, joten legojen suhteen olen valmis vastaanottamaan kaiken mitä ikinä onkaan tulossa.

Loppuviikosta alkoi hieman kolottaa jäseniä. Pelkäsin jo, että tässä iskee vielä joku pirun flunssa päälle. Ei iskenyt, ja hyppäsin perjantaina työpäivän päätteeksi junaan ja matkasin Pohjanmaalle. Nyt olisi aika hakea koiruus takaisin kotiin!

Jälleennäkemisen riemua.

Pohjanmaan reissu oli kerrassaan rentouttava. Kävimme äidin kanssa tarkistamassa miltä Seinäjoen uusi tori näyttää. Ja hei, olihan se ny komia! Toivottavasti sinne syntyy vilkas torielämä, joka sykkii tapahtumia ympäri vuoden.

Lauantaina piipahtivat käymään myös ystäväni Pia ja Heli. Pia toi mukanaan kirjeitä, joita olimme lähetelleet toisillemme ala-asteella. Oli todella kummallista, välillä jopa noloa sukeltaa 11-vuotiaan Caritan ajatusmaailmaan. Mutta pääasiassa ne naurattivat, ja kirjeistä saaaduilla nauruilla tuli ansaittua rutkasti elinvuosia lisää. Tai ainakin saimme vatsalihakset kipeksi. 😆😆

Seinäjoen uudella torilla patsastelee Yrittäjä-Jussi.

Valmistautuminen hoitojen alkamiseen jatkuu

Uusi viikko ja paluu arkeen. Heti maanantaiaamusta suuntasin Kalasataman terveysaseman labraan, jossa otettiin verikokeita ja sydänfilmi torstaina alkavia sytostaattihoitoa varten. En ollut tajunnut varata aikaa etukäteen, mutta onneksi ei tarvinnut jonottaa kuin puoli tuntia.

Tiistaina tapasin ensimmäinen kerran syöpälääkärini. Hän kävi läpi kertaalleen patologin lausunnon ja maanantaisten verikokeiden tulokset sekä kertoi mitä hoitopolulla seuraavaksi tapahtuu. Toki patologin lausunto oli käyty läpi jo jälkitarkastuksessa, mutta siitä kerrasta mieleeni jäi vaan se, että kasvaimet olivat pahalaatuisempia kuin aluksi oli näyttänyt ja suunniteltu hoitopolku olisi paljon pidempi ja rankempi.

Tällä käynnillä kirkastui, että kasvaimista pahalaatuisempi ja ärhäkkäämpi oli kooltaa pienempi eikä sen puolen vartijaimusolmukkeessa ollut muutoksia. Suurempi kasvain oli gradusluokitukseltaan kakkonen, ja tältä puolelta löytyi vartijasta myös muutos. Kaikki labra-tulokset olivat kuitenkin hyviä eikä verikokeissa näkynyt viitteitä syövän levinneisyydestä. Jes, eli mullahan ovat asiat ihan mallillaan. 😎

Lääkärin jälkeen tapasin vielä hoitajan, joka antoi jälleen kasan papereita, joista selvisi mitä lääkkeitä mun pitäisi käydä ostamassa ennen hoitojen alkua. Ennen torstaita pitää aloittaa kortisonin syönti, jolla estetään tai ainakin helpotetaan sytostaateista mahdollisesti syntyviä allergisia reaktioita ja pahoinvointia. Lisäksi tuli vielä reseptit myöhemmin ilmaantuvaan pahoinvointiin ja närästykseen. Huh huh, aikamoinen satsi erilaisia nappeja.

 

Ennen hoitojen alkamista olin työmatkalla Tampereella. Paluumatkalla pysähdyimme työkaverini kanssa Tiirinkosken tehtaalla lounaalla. Paikka on aivan ihana.

Hoidot alkavat

Torstaina 12.9. alkoivat sitten sytostaattihoidot. Tulen saamaan niitä kaiken kaikkiaan kuusi kertaa, kolmen viikon välein. Laskeskelin, että jos takapakkeja ei tule ja pysymme aikataulussa, viimeinen sytostaattihoito on vielä tämän vuoden puolella. Juuri ja juuri, joten tiedossa on siis ainakin erilainen uuden vuoden vastaanotto. 

Sairaalahuoneessa oli lisäkseni kolme muuta naista, joista kaksi oli kanssani samassa vaiheessa eli olivat ensimmäistä kertaa tiputuksessa. Kolmas rouva oli meihin nähden jo konkari, sillä hänellä oli menossa toinen tiputuskerta. Meillä riitti juttua ja hoitajat olivat aivan mahtavia. Saadun tiedon määrä oli jälleen valtava, sillä kävimme hyvin tarkasti läpi odotettavissa olevia oireita ja reaktioita sekä millä tavalla olotilaa voi helpottaa. Ja näitä sivuvaikutuksiahan riittää aina siitä hiustenlähdöstä kynsien irtoamiseen ja erilaisiin lihaskipuihin. Hiusten lähteminen taitaa olla ainoa, joka kaikilla on melkein 100 % edessä, mutta kaikki muut oireet ovat täysin yksilöllisiä.

Itse tiputus sujui kohtuullisen hyvin, mitä nyt välillä kädessä tuntui inhottavaa kiristystä. Tämä epämiellyttävä tunne saatiin kuitenkin taltutettua, kun lääkkeen tiputusnopeutta pienennettiin. Istuin tiputuksessa kylmäkääröt jaloissa ja käsissä noin 2,5 tuntia. Näiden kylmäkääreiden tarkoitus on vähentää ääreisverenkiertoa ja sytostaattien vaikutusta varpaissa ja sormissa, ja siten auttaa etteivät kynnet tipu matkan varrella pois. 

Tiputuksen jälkeen hurautin kotiin ja lähdin ulkoilemaan samantien. Torstai ja perjantai menivätkin ilman suurempia oireita ja tuntemuksia, ainoa merkki oli väsynyt ja vetämätön olo. Tosin osa väsymyksestä johtui varmasti siitä, että kortisonin vaikutuksen vuoksi en saanut pariin vuorokauteen nukuttua kuin parin tunnin pätkissä. 

Lauantaina ja sunnuntaina olikin hieman enemmän tuntemuksia. Lihaksia ja koko kroppaa on kolottanut niin perkeleesti, mutta onneksi olen saanut katkaistua pahimman terän kipulääkkeillä. Ja nukkumalla! Olo on kuin kunnon influenssassa, mutta ilman kuumetta. Tämäkin kuuluu asiaan ja lihassäryt olivat odotettavissa, sillä ne johtuvat lääkkeestä, joilla tuetaan valkosolujen tuotantoa. Ei voi muuta kuin toivoa, että jatkossakin sivuvaikutukset pysyvät näin inhimillisinä.

Huh, stoorista tuli pitkä kuin nälkävuosi. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun saakka.

Psst! Tämän syksyn Roosa nauha -keräys alkaa 24.9.

Kiitos Heli 😍