Ensimmäinen viikko: Sairauden sisäistäminen alkaa

Kun lääkäri oli sanonut nuo kolme sanaa, sinulla on syöpä, purskahdin itkuun. Onneksi mieheni oli matkassa mukana, ja hainkin hänet odotustilasta kuulemaan kanssani lääkärin selostusta. Sattuneesta syystä en ollut tuossa tilanteessa ihan terävimmälläni.

Lääkäri kävi rauhallisesti läpi patologilta tulleen lausunnon, joka ei lupaillut mulle aivan toivotonta tulevaisuutta. Löydetyt kasvaimet olivat kooltaan suhteellisen pieniä; toinen oli pienen viinirypäleen ja toinen herneen kokoinen. Molemmat prkleet kuuluivat gradus-luokitukseen 1 eli tässä ensimmäisessä luokassa on paras paranemisennuste. Kaiken kaikkiaan näitä gradus-luokkia on kolme.

Pikku hiljaa suurin pelko ja hätä alkoivat väistyä tai pikemminkin jäädä taistelutahdon jalkoihin. Tuli tunne, että tämän sairauden mä tulen voittamaan. Totesinkin lopuksi lääkärille, että taidanpa riipaista kännin ja lähteä festareille. No, ei hän sitä suoranaisesti suositellut, mutta kehotti elämään mahdollisimman normaalisti ja positiivisella asenteella. Yes sir, mulle se tarkoitti sitä, että Seinäjoen Vauhtiajot kutsuisivat parin päivän päästä! #fuckcancer

Ennen festareille lähtöä asiaa ehdittiin käsitellä monelta kantilta mieheni kanssa kotona. Työnjako tiedon etsinnän suhteen oli alusta alkaen selvä. Mieheni etsi ja googlasi tietoa, joista oleellisimmat laittoi mulle. Itselleni taas paras tapa oli käsitellä asiaa puhumalla ja kirjoittamalla.

Tiistai-ilta meni lapsuudenystäväni kanssa hänen luonaan. Saunoimme, puhuimme, söimme pizzaa ja jälleen puhuimme tuosta pahuksen syövästä, joka aivan yllättäen oli tunkeutunut elämääni. Puhuimme paljon myös haaveistamme, unelmistamme ja siitä, mitä tekisimme, kun syöpä on nujerrettu. Päätimme, että kun kaikesta tästä paskasta on selviydytty, lähdemme Karhunkierrokselle. Nähtäväksi jää toteutuuko tuo tervehenkinen matka vai lennämmekö Fugen aurinkoon :)

Tiistaina oli myös osittainen kuunpimennys, vaikka ei tässä kuvassa siltä ihan näytä.