16.7.2019

Kesäinen tiistai päivämäärällä 16.7.2019 tulee jäämään mieleeni koko loppuelämäni ajaksi. Tuolloin oli kesälomani toinen lomapäivä, joka sai suoraan sanottuna  hieman paskoja piirteitä klo 9 alkaen. Tuosta hetkestä alkoi nimittäin matkani rintasyöpäpotilaana.

Mutta palataan ajassa hieman taaksepäin. Viikkoa aikaisemmin eli keskiviikkona 10.7.  kävin mammografiassa, jonne sain lähetteen jo viime kesänä. Mitään erityistä syytä rutiinitarkastuksen yhteydessä kirjoitetulle lähetteelle ei ollut. En ollut itse koskaan mitään tuntenut eikä myöskään lääkäri tuntenut mitään, vaikka tutkikin rinnat käsikopelolla. Sain lähetteen, koska en ollut aikaisemmin mammografiassa käynyt. Gynekologin mielestä kun oli paikallaan, että myös nelikymppiset naiset käyvät tutkituttamassa rintansa sormia järeämmillä vehkeillä. Mutta, koska mitään eritystä syytä ei ollut, lähete jäi sitten käyttämättä.

Tottahan toki lähete kummitteli mielessäni vuoden aikana moneen kertaan, mutta jostain syystä en saanut varattua aikaa. Kunnes juhannuksen jälkeen katsoessani työpaikkani tarjoamasta sähköisestä portaalista lääkärin antamaa diagnoosia toiseen vaivaan, huomasin, että lähete mammografiaan olisi voimassa vielä 21 päivää. Joten, ei muuta kuin tuumasta toimeen ja aikaa varaamaan!

Ilmoittautuessani vastaanottoon ja odottaessani kutsua tutkimuksiin mietin, että kuinkahan moni tulee tänne peloissaan tulevaisuudestaan. Minähän tulin vain varmistamaan, että homma on kuten pitääkin - vastaanottamaan terveen paperit. 

Suuntasinkin aika rennosti hoitajan johdattelemana toimenpidehuoneeseen. Kuvauksen jälkeen hoitaja ilmoitti, että seuraavaksi takaisin odotustilaan odottamaan toviksi, sillä seuraavaksi jatkettaisiin ultralla, joka kuuluu vähän kuin samaan pakettiin. Ok, en tiennytkään, että näitä sai myös pakettiratkaisuna.

Olin vielä rauhallisin mielin, kun menin huoneeseen, jossa ultraäänitutkimus tehtiin. Oliko sitten lääkärin puhumattomuus, jännä katse avustavan hoitajan suuntaan vai mikä lie kuudes aisti, mutta aloin aavistella, että kaikki ei taida ole aivan kunnossa. Sanoinkin lääkärille, että miksi moinen ilme?

Nopeasti tämä aavistukseni muuttui tiedoksi, kun hoitaja kävi vielä kertaalleen katsomassa tiedoistani korvaako saamani lähete neulalla otettavan näytteen. Kyseinen operaatio kun täytyisi myös tehdä, sillä molemmissa rinnoissani näkyi jotain sinne kuulumatonta.

Toimenpiteessä otettiin yhteensä kuusi näytettä, ja niiden jälkeen sitten ulos aurinkoiseen kesäiltaan. Keskiviikkoinen ilta oli muuttunut kertaheitoilla loman odotuksesta pelkoon tulevasta.

Viikon odottelun ja äärilaidasta toiseen heittelevien ajatusten jälkeen koitti sitten tuo tiistaiaamu. Tuo aamu, joka muutti kertaheitolla kesäloman kulun toisenlaiseksi; molemmista rinnoista  löytyneet kasvaimet olivat paljastuneet patologin tarkemmassa tutkimuksessa pahanlaatuisiksi eli mulla oli syöpä. Rintasyöpä, johon sairastuu joka kahdeksas suomalainen nainen. Todennäköisyys, että tuo prkle löytyy molemmista rinnoista samaan aikaan, on noin 2 %.

Perjantaina piti kuitenkin juhlistaa lomalle jäämistä Teurastamon Jazz-tapahtumassa.