Joka kahdeksas nainen

Horatius kirjoitti aikoinaan:  Carpe diem . Jep, viisaita sanoja, joiden merkityksen olen vihdoin ymmärtänyt. Tälle sairaudelle kun mitään en voi, on parasta noudattaa lääkärin suositusta: "elä täysin normaalisti ja koeta ajatella postitiivisesti". Lääkärin ohjeistusta noudattaen starttasimme torstaiaamuna matkamme kohti lakeuksia ja Seinäjoen Vauhtiajoja, odotettavissa olisi kaksi päivää armotonta rokkaamista! Oli sitten ensimmäinen kerta 20 vuoteen, kun matkustin Pohjanmaalle auton takapenkillä. Matka sujui rattoisasti festareilla esiintyvien artistien biisejä kuunnellen. Päätimme, että jokaiselta artistilta tai bändiltä olisi kuunneltava vähintään kaksi biisiä. Ja jukoliste, osa näistä suomihumpista oli tällaiselle mörköhevin ystävälle aivan liikaa. Takapenkin DJ:nä mulla oli onneksi kaikki päätäntävalta kuunneltavan musan suhteen.  Lakeuksille päästyämme autossa pärähti soimaan itseoikeutetusti Klamydian Pohjanmaalla. Tietysti! Festariryhmälleme oli t...

Kun lääkäri oli sanonut nuo kolme sanaa, sinulla on syöpä, purskahdin itkuun. Onneksi mieheni oli matkassa mukana, ja hainkin hänet odotustilasta kuulemaan kanssani lääkärin selostusta. Sattuneesta syystä en ollut tuossa tilanteessa ihan terävimmälläni. Lääkäri kävi rauhallisesti läpi patologilta tulleen lausunnon, joka ei lupaillut mulle aivan toivotonta tulevaisuutta. Löydetyt kasvaimet olivat kooltaan suhteellisen pieniä; toinen oli pienen viinirypäleen ja toinen herneen kokoinen. Molemmat prkleet kuuluivat gradus-luokitukseen 1 eli tässä ensimmäisessä luokassa on paras paranemisennuste. Kaiken kaikkiaan näitä gradus-luokkia on kolme. Pikku hiljaa suurin pelko ja hätä alkoivat väistyä tai pikemminkin jäädä taistelutahdon jalkoihin. Tuli tunne, että tämän sairauden mä tulen voittamaan. Totesinkin lopuksi lääkärille, että taidanpa riipaista kännin ja lähteä festareille. No, ei hän sitä suoranaisesti suositellut, mutta kehotti elämään mahdollisimman normaalisti ja positiivisella as...

Kesäinen tiistai päivämäärällä 16.7.2019 tulee jäämään mieleeni koko loppuelämäni ajaksi. Tuolloin oli kesälomani toinen lomapäivä, joka sai suoraan sanottuna  hieman paskoja piirteitä klo 9 alkaen. Tuosta hetkestä alkoi nimittäin matkani rintasyöpäpotilaana. Mutta palataan ajassa hieman taaksepäin. Viikkoa aikaisemmin eli keskiviikkona 10.7.  kävin mammografiassa, jonne sain lähetteen jo viime kesänä. Mitään erityistä syytä rutiinitarkastuksen yhteydessä kirjoitetulle lähetteelle ei ollut. En ollut itse koskaan mitään tuntenut eikä myöskään lääkäri tuntenut mitään, vaikka tutkikin rinnat käsikopelolla. Sain lähetteen, koska en ollut aikaisemmin mammografiassa käynyt. Gynekologin mielestä kun oli paikallaan, että myös nelikymppiset naiset käyvät tutkituttamassa rintansa sormia järeämmillä vehkeillä. Mutta, koska mitään eritystä syytä ei ollut, lähete jäi sitten käyttämättä. Tottahan toki lähete kummitteli mielessäni vuoden aikana moneen kertaan, mutta jostain syystä e...