Joka kahdeksas nainen

Toissa viikon lauantai valkeni lonkeron harmaana mutta sateettomana. Onneksi, sillä olimme suunnitelleet ystäväni ja hänen teinityttöjensä kanssa piipahtavamme Linnanmäen Valokarnevaaleilla. Ennen Lintsille menoa viikonlopun ohjelmassa oli piipahdus Maalaismarkkinoilla Eastonissa sekä myöhäinen lounas Kurvin Pizzeria Via Tribunalissa . Lautaselle päätyi La Curva ja kylkeen alkoholiton Peroni. Ensin mainittu oli todella hyvää, mutta Peroni...no, kylmää ja märkää. Itse paikasta tykkäsin enemmän kuin Sofiankadun ravintolasta. Pizzan jälkeen pitkälle lenkille karvaisen parsonal trainerini kanssa, ja sitten kiireen vilkkaan kotiin valmistautumaan illan hurvittelua varten. Sairauden myötä nämä hurvittelut ovat muuttuneet kerta laakista toisenlaisiksi. 😄 Ja sitten, BOOM! WhatsApp-viestin mukaan ystäväni oli ollut nuoremman tyttärensä kanssa lääkärissä, sillä tytön solisluun päälle oli ilmaantunut muutama päivä aiemmin patti. Nyt tuon patin epäiltiin olevan syöpä. Siinä se taas oli. Maa...

Kolme viikkoa hurahti aivan käsittämättömän nopeasti, ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa käsillä oli hoitoviikko #2. Oloni oli toista hoitokertaa edeltävät pari viikkoa aivan samanlainen kuin ennen sairastumistani, ja olenkin käynyt töissä normaaliin tapaan. Mulla ei ole ollut kipuja, kolotuksia, pahaa oloa tai väsymystä lainkaan. Kaikki oireet jäivät ensimmäiseen viikkoon, ja välillä mieleeni alkoi  hiipimään ajatus, että eivätkö nämä pirun lääkkeet tehoa muhun millään tavalla tai olenko joutunut johonkin salaiseen lääkekokeiluun ja ne antavat mulle jotain lumelääkettä. 😜 Mutta sitten alkoi tuntumaan tai pikemminkin näkymään. Tasan kaksi viikkoa, siis päivälleen kaksi viikkoa ensimmisestä hoitokerrasta hiukset alkoivat irtoamaan. Ensin vähän, mutta sitten kiihtyvällä tahdilla aamukampaan jäi lettiä enemmän ja enemmän. Luulin, että olisin reagoinut hiusten lähtöön voimmakkaammin, mutta jollain tapaa se oli jopa helpotus. Yksi vaihe on taas saavutettu. Sitä paitsi, irtoa...