Ei, otsikko ei viittaa siihen, että viime postauksestani on vierähtänyt tovi. Mietin pitkään miten aloittaisin tämän postauksen. Vai aloittaisinko lainkaan. Päätin kuitenkin, että jatkan kirjoittamista aina silloin, kun mielen päällä on jotain. Joten tässä taas hieman kuulumisia tältä syöpämatkaltani. Aloituksesta ei kovin hienoa tullut, joten pahoittelut jo etukäteen. Mutta tähän virkkeeseen tiivistyy napakasti kaikki oleellinen: Vittu, mikä vuosi!😈 Voisin vaikka lyödä vetoa, etten ole ainoa, joka on tuota mieltä. Korona tuli ja sotki monen elämän vähän joka saralla. Mietin kuitenkin monta kertaa kevään aikana, että itselläni kävi taas aika munkki. Koronan aiheuttama hässäkkä iski vasta sen jälkeen, kun osaltani säteet oli säteilytetty, ja paluu arkeen alkanut sujumaan. Monen kanssasisaren kohdalla korona heitteli hoitopolulle risuja ja männynkäpyjä - pahimmillaan hoitoja on jouduttu siirtämään. Olin ehtinyt harjoitella monta kuukautta epänormaalia arkea ja tottunut olemaan...
Tässä blogissa kerron matkastani ja ajatuksistani rintasyöpäpotilaana.