Joka kahdeksas nainen

Niin vain koitti päivä, jolloin hoitopolkuni tuli päätökseen! Viime viikon perjantaina oli 18. eli viimeinen sädehoitokerta, ja eilen tapasin vielä sädelääkärin. Kuukauden ajan voin tarvittaessa ottaa yhteyttä sädehoitoyksikköön, mutta tämän "takuun" jälkeen olen omillani. Toki tiukassa viiden vuoden seurannassa: ensimmäinen vuosikontrolli on joskus elokuussa. Olo on todella helpottunut, mutta samalla hieman hämmentynyt. Etukäteen kuvittelin, että kun hoidot ovat ohi, juhlistan niiden loppumista ihan huolella. Toisin kävin: hyppäsin junaan ja matkasin Pohjanmaalle. Armottoman bailaamisen sijaan lähinnä nukuin. Ja kävin leffassa ja syömässä. Teräsleidit oli aika hulvaton raina! 😄 Sädetysalueen iho kesti hoidot suhteellisen hyvin. Ainoastaan toinen leikkaushaava otti hieman "osumaa", ja siihen tuli kivulias hiertymä. Muuten hoidot ovat näkyneet väsymyksenä ja vetämättömänä olona sekä päivittäisenä kolotuksena. Ehkä hieman myös v*tuksena 😆 Näiden oireiden syyn...

Tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa menivät toipuessa viimeisestä cef-sytosta, ja erityisesti toisena joulupäivänä iskeneestä asentohuimauksesta. Väsymys ja huimaus olivatkin tiiviisti seuralaisenani vuoden ensimmäiset viikot, mutta jäin kuin jäinkin ilman aikaisempien kertojen sytodarran oireita. Tammikuun toisen viikon maanantaina siirryttiin sitten tämän syöpämatkan viimeiseen hoitovaiheeseen (jos viiden vuoden estolääkitystä ei lasketa mukaan). Vuorossa oli nimittäin käynti Syöpäklinikalla, ja agendalla oli hengitysharjoitus ja sädehoidon suunnittelukuvaus. Harjoituksen aikana hengittelin snorkkelia muistuttavan putken avulla pariin otteeseen. Hengitystahdistetun sädehoidon avulla varmistetaan juuri oikea hetki säteiden ampumiselle: keuhkot täyteen ilmaa, snorkkeli kiinni ja sen jälkeen säteitä tykitetään maksimissaan 24 sekunnin ajan. Helppoa kuin heinänteko. Hengitysharjoituksen jälkeen oli sädehoidon suunnittelukuvaus. Tietokonetomografiakuvauksen avulla määriteltiin hoide...